Osaako lapsesi keskittyä?

Bling! Jonkun puhelimeen kilahtaa ilmoitus, ja jokainen huoneessa vilkaisee heti omaa älylaitettaan. Ne, jotka eivät saaneet tällä kertaa viestiä, laittavat puhelimensa pois – kunnes jossain kilahtaa taas. Sama toistuu, monta kertaa päivässä, joka päivä. Älypuhelinten suosion kasvun myötä yhä useammin kilahdus kuuluu lapsen taskusta. 

Teknologiaa on lähes mahdoton paeta, ja harva sitä nykypäivänä haluaakaan. Älylaitteet tarjoavat loputtoman virran huvia, tietoa, apua ja viihdettä, sekä helpon ja nopean tavan tavoittaa läheiset milloin ja missä vain. Teknologia on luotu tekemään jokapäiväisestä elämästä helpompaa ja hauskempaa, ja siinä se useimmiten onnistuukin. 

Kolikolla on kuitenkin oma synkkä kääntöpuolensa. Ihmismieli on vuosituhansien kuluessa kehittynyt käsittelemään tietoa tavalla, jota nykyajan informaatiotulva ja jatkuvat keskeytykset eivät tue. Päinvastoin: runsas teknologian käyttö heikentää tutkitusti keskittymiskykyä kaikissa käyttäjissä, myös aikuisissa. Kalleimman laskun maksavat kuitenkin lapset. 

Kyky keskittyä on arvokas taito

Keskittyessään tehtävään ihmismieli pystyy ottamaan vastaan tietyn määrän tietoa samalla, kun aivot tekevät parhaansa sulkeakseen ulos mahdolliset häiriötekijät – äänet, keskeytykset ja ärsykkeet, jotka eivät liity käsillä olevaan tehtävään. Tämä ominaisuus on mahdollistanut keskittymisen kognitiivisesti haastaviin tehtäviin, kuten lukemiseen, kirjoittamiseen tai erilaisten pulmien ratkomiseen. Ulkopuolisten ärsykkeiden poissulkeminen on olennaista, jotta saamme tehtävän suoritettua tehokkaasti ja ajoissa. 

Teknologian kehityksen myötä arjessa on tapahtunut selvä muutos: meidät keskeytetään koko ajan, kaikkialla. Erityisen vakavasti ilmiön seuraukset näkyvät lapsissa, joiden aivot vasta kehittyvät. 

Journal of Experimental Psychology -lehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan jopa lyhyet keskeytykset voivat vaikuttaa merkittävästi keskittymiseen. Tutkimuksessa todettiin, että keskeytyksen jälkeen pääsy takaisin niin sanottuun “flow-tilaan” kestää keskimäärin 23 minuuttia ja 15 sekuntia. Kotitehtäviä tekevä tai harrastuksista nauttivat lapsi saattaa siis tarvita tehtäviensä suorittamiseen huomattavasti enemmän aikaa, jos saatavilla on esimerkiksi älypuhelin, johon kilahtelee viestejä kavereilta tai ilmoituksia pelisovelluksista ja uusista YouTube-videoista. Häiriöt ovat jatkuvasti vain yhden ilmoituksen päässä. 

Häiriöiden lisäksi teknologia altistaa lapset myös jatkuvalle stimulaatiolle. Videopelit, sosiaalinen media ja muut online-toiminnot tarjoavat jatkuvia ärsykkeitä mielelle. Nopea selaaminen tuo mielihyvää, joka koukuttaa. Jatkuva stimulaatiopommitus vaikeuttaa lapsen kykyä keskittyä ja tekee kaikesta toiminnasta lyhytjänteisempää. Monet sosiaalisen median alustat, kuten TikTok ja Instagram, suosivat lyhyttä ja nopeatempoista formaattia juuri sen koukuttavuuden vuoksi. Videoiden on tarkoitus napata käyttäjän huomio sekunneissa, ja jos sisältö ei kiinnosta, aina voi pyyhkäistä seuraavaan videoon. 

Sosiaalisen median koukuttavuus ei varmaan yllätä enää monia, mutta seurausten vakavuus voi tuntua herättelevältä. Computers in Human Behavior -lehdessä julkaistu tutkimus osoittaa, että mitä enemmän lapset viettävät aikaa sosiaalisessa mediassa, sitä todennäköisemmin heillä on keskittymishäiriöitä ja hyperaktiivisuutta. Tutkimuksessa havaittiin myös, että lapset, jotka viettivät enemmän aikaa sosiaalisessa mediassa, saivat muita huonompia arvosanoja ja osallistuivat todennäköisemmin riskialttiiseen käyttäytymiseen.

Paljonko älyteknologiaa on sopiva määrä?

Mitä vanhemmat voivat tehdä auttaakseen lapsiaan keskittymään ja välttämään tekniikan kielteisiä vaikutuksia? Ensimmäinen askel on rajoittaa lapsen teknologian käyttöä. American Academy of Pediatrics suosittelee, että 2–5-vuotiailla lapsilla on enintään yksi tunti ruutuaikaa päivässä, kun taas 6–18-vuotiailla lapsilla sitä tulisi olla enintään kaksi.  

Ohjeistuksia on kuitenkin hankala toteuttaa käytännössä. Suomalaiset vanhemmat hankkivat lapsilleen älypuhelimen kansainvälisesti verrattuna varhain. Päätös tehdään yleensä käytännön syistä siinä vaiheessa, kun lapsi on aloittamassa koulun: pikkuhiljaa itsenäistyvä jälkeläinen halutaan pystyä tavoittamaan aina, kun sille on tarvetta. Moni tiedostaa älypuhelimen mukana tulevat riskit, mutta päätyy silti sen hankkimaan turvallisuussyistä. Muutaman kuukauden päästä päätös jo kaduttaa.

Kun lapselle on kerran hankittu oma älylaite, sen käyttöä on vaikeaa valvoa, ja suositeltu ruutuaika ylittyy hetkessä. Monien sovellusten asettamat ikärajoitukset on helppo kiertää, ja haitallinen kierre on valmis alkamaan. 

Paras keino tukea lapsen kehitystä, oppimista ja keskittymistä on lykätä älypuhelin hankintaa. Hyvä vaihtoehto kännykälle on lapsille suunniteltu kellopuhelin, jossa ei ole pääsyä nettiin tai peleihin, ja joka kulkee lapsen mukana ranteessa kaikkialle. Xploran kellopuhelimessa lapseen voi ottaa yhteyttä vain aikuisen etukäteen hyväksymistä numeroista. Kellon saa myös asetettua koulutilaan, jolloin se toimii tavallisena rannekellona, johon vain huoltaja saa tarpeen tullen yhteyden. Tämä sulkee pois kaikki häiriötekijät silloin, kun on aika keskittyä. 

Tutustu lisää Xploran kellomalleihin tästä. Kiinnostaisiko esimerkiksi CES-palkittu X6Play?

Vanhempien kannattaa myös rohkaista lapsiaan osallistumaan muihin aktiviteetteihin, kuten lukemiseen, ulkona leikkimiseen ja ystävien ja perheen kanssa viettämiseen. Tärkeimmät lapsuusmuistot tapahtuvat muualla kuin ruudun ääressä. Teknologia on hyvä renki, mutta huono isäntä!