Lapset eivät tarvitse pääsyä internetiin. He tarvitsevat turvaa, yhteydenpitoa ja juuri sopivan määrän vapautta.
Tässä on ensipuhelimen ja älypuhelimen välinen ero.
Olipa kerran ajatus, että teknologian tulisi olla kaikkien saatavilla – ei vain harvojen. Steve Jobs astui lavalle ja sanoi sen ääneen: think different. Apple julkaisi iPhonen, ja maailma muuttui. Yhtäkkiä internet kulki taskussamme ja mahdollisti pääsyn kaikkeen tietoon kaikenaikaa.
Mutta ehkä annoimme tämän mennä hieman liian pitkälle. Ehkä unohdimme kysyä: onkao tämä todella hyvä ratkaisu meille kaikille?? Tarvitsevatko lapset vapaan pääsyn internetiin, sosiaaliseen mediaan ja suodattamattomiin keskusteluryhmiin?
Luvut puhuvat puolestaan
Pohjoismaisessa tutkimuksessa, johon osallistui 4 000 perhettä Norjasta, Ruotsista, Tanskasta ja Suomesta, esiin nousi huolestuttavia lukuja:
-
Kuusi kymmenestä 8–12-vuotiaasta lapsesta on kokenut epämiellyttäviä tilanteita verkossa
-
Yli puolta lapsista on lähestynyt tuntematon henkilö
-
Lähes 40 % lapsista on huolissaan siitä, että he käyttävät puhelintaan liikaa
-
82 % 8–12-vuotiaista lapsista omistaa jo älypuhelimen
-
12-vuotiaista osuus on peräti 95 %
Ehkä kaikkein huolestuttavinta on tämä: yhdeksän kymmenestä vanhemmasta kokee olevansa vastuussa lastensa digitaalisesta turvallisuudesta, mutta vain yksi kymmenestä kokee olevansa hyvä digitaalinen esimerkki lapselleen.
Digitaalinen paradoksi
Elämme ristiriidassa.
Vanhemmat tietävät, että älypuhelimet voivat olla lapsille ongelmallisia. He huomaavat levottomuuden lisääntyvän, keskittymisen heikkenevän ja ahdistuksen kasvavan. Samalla he kokevat painetta antaa lapsilleen samanlainen laite kuin kaikilla muillakin on.
”Kaikilla muilla on älypuhelin”, lapsi sanoo. Ja vanhemmat myöntyvät, mutta eivät siksi, että se tuntuisi oikealta, vaan siksi, että he pelkäävät lapsen jäävän ulkopuolelle.
Mutta entä jos on olemassa toinen tapa?
Ensipuhelin
Ensipuhelin ei ole kevytversio älypuhelimesta.
Se ei ole älypuhelin vanhempien rajoituksilla.
Se on täysin oma laitekategoriansa.
Ensipuhelin on suunniteltu alusta asti lapsia varten. Laite, jossa jokainen valinta tehdään lapsen etu edellä.
Mitä ensipuhelimessa on:
-
Mahdollisuus soittaa vanhemmille ja luotetuille yhteyshenkilöille
-
Tekstiviestit ja viestintä hyväksyttyjen kontaktien kanssa
-
Turvallinen kuvien ja viestien jakaminen suljetuissa ryhmissä
-
GPS-paikannus, jotta vanhemmat tietävät, missä lapsi liikkuu
-
Kamera tärkeiden hetkien tallentamiseen
Mitä ensipuhelimessa ei ole:
-
Internetiä
-
Sosiaalista mediaa
-
Sovelluskauppaa
-
YouTubea, TikTokia tai Instagramia
-
Mahdollisuutta tuntemattomien yhteydenottoihin
Teknologia lapsen ehdoilla – ei toisinpäin
Lasten ei pitäisi joutua sopeutumaan aikuisille suunniteltuun teknologiaan. Teknologian tulee sopeutua lapsien tarpeisiin.
Älypuhelimet on suunniteltu pitämään käyttäjä ruudun ääressä mahdollisimman pitkään. Se on liiketoimintamalli. Mitä enemmän aikaa käytät, sitä enemmän dataa kerätään, mainoksia näytetään ja rahaa tehdään.
Tämä ei ole salaliittoteoria, vaan tosiasia. Teknologiayhtiöt ovat palkanneet maailman parhaita psykologeja ja neurotieteilijöitä tekemään tuotteistaan mahdollisimman koukuttavia.
Lapsilla ei ole samoja suojamekanismeja kuin aikuisilla. Impulssikontrolli on vielä kehittymässä, samoin tunnesäätely. Lapselle pääsyn antaminen tällaiseen teknologiaan on kuin antaisi urheiluauton avaimet ennen ajokorttia.
Pääsy ei ole sama asia kuin saatavuus
Kyse ei ole siitä, että lapset pidettäisiin erossa teknologiasta. Kyse on oikeasta teknologiasta oikeaan aikaan.
Kahdeksanvuotias ei tarvitse pääsyä koko internetiin. Mutta hänen täytyy voida soittaa vanhemmilleen koulumatkalla. Hän haluaa lähettää viestin isovanhemmilleen. Jakaa kuvan lumimiehestä, jonka hän rakensi.
Kymmenenvuotias ei tarvitse TikTokia. Hän tarvitsee mahdollisuuden kuulua joukkoon – ilman kommenttikenttien pimeää puolta.
Tässä on ero pääsyn ja saatavuuden välillä. Ensipuhelin antaa lapselle pääsyn siihen, mitä hän tarvitsee, tekemättä kaikkea saatavilla olevaksi.
Hallittu eteneminen, ei äkillinen hyppy
Xploran ajattelussa teknologia otetaan käyttöön vaiheittain:
5–8 vuotta: Kellopuhelin
Tämän ikäisten lasten täytyy tavoittaa vanhempansa ja voida soittaa apua tarvittaessa. He eivät kuitenkaan tarvitse taskussaan ruutua, joka vie huomion leikiltä ja oppimiselta.
9–12 vuotta: Ensipuhelin
Maailma laajenee ja itsenäisyys kasvaa. Tarvitaan enemmän viestintää – mutta edelleen turvallisissa rajoissa. Ensipuhelin tarjoaa vapautta turvallisesti.
13+ vuotta: Älypuhelin vanhempien ohjauksella
Teini-ikä tuo mukanaan lisää vastuuta. Internetiin tutustuminen voi alkaa hallitusti, vanhempien tukemana.
Oikea teknologia oikeaan aikaan
Kysymys ei ole siitä, pitäisikö lapsilla olla teknologiaa.
Kysymys on siitä, millaista teknologiaa ja milloin.
Ensipuhelin antaa lapselle juuri sen, mitä hän tarvitsee:
yhteydenpidon, turvan tutkia maailmaa ja vapauden turvallisissa rajoissa.
Ei syötettä.
Ei loputonta selaamista.
Ei häiriötekijöitä.
Vain teknologiaa, joka antaa lasten olla lapsia vähän pidempään.
Siinä on ero ensipuhelimen ja älypuhelimen välillä.
